Tänään, 26.11.2012, tuli seitsemän vuotta täyteen.
Silti suru on yhtä kova ku ennenki.
Mulla on ikävä sua♥
Haluisin niin kovaa et oisit täällä, meijän kaikkien kanssa, yhtä perhettä..
Silti, sulla on siellä parempi olla..rauhassa, levossa, ei tuskaa...
Kaikilla pitäis olla huolehtivaiset vanhemmat, jotka
seuraa sun kasvamista
opastaa sua elämässä
rakastaa sua, ehkä eniten koko maailmassa
tai enemmänki.♥
''Äiti on nii tyhmä, se ei anna rahaa''
''Äiti nalkutti mulle taas joka vitun asiasta''
''Tuo mulle sitä, tuo mulle tätä''
''Osta mulle toi ja toi''
''Mä vihaan äitiä''
Ihmiset, ajatelkaa.
Ne sanat, ku kuulee jonku kaverin sanovan jotai yllämainittua,
ne viiltää, ja syvältä.
Tekis vaa mieli ruveta huutaa, et eikö riitä se et ne rakastaa!
Sekää ei nimittäi tuu kestään ikuisesti.
Mä muistan sen päivän nii kirkkaasti.
Oltii hoidossa iskän vanhemmilla, ku iskä tulee itkien,
ja alkaa puhuun, kuinka äiti on ny taivaassa, paremmassa paikassa.
Mulla tuli sokki, ja rupesin hymyileen(!)..
Siitä lähtien oon miettiny,
jos oisin tehny jotai toisin, oisko se auttanu
en ehkä kertonu tarpeeks usein et kuinka mä rakastan,
kuinka mä tarviin äidin syliä ja rakkautta.
On vaa nii kova ikävä...
Ehkä mä tein jotai pahaa...
Mua ei kukaa auttanu..
Kukaa ei puhunu siitä, kaikki oli hiljaa.
Se sillo pahensi omaa oloo.
Muistoissa aina♥
Jos mä saisin yhden päivän olla sun kanssa
EES YHEN!
mulla ois niin paljo kerrottavaa...
Marika
äiti, vaimo ja myös lapsi
♥9.11.1978-26.11.2005♥
Rakkaudella Janika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti